Vedenjakaja

Muutama pohdinta asioista, jotka jaksavat ihmetyttää. Olin tänään kaupungilla asioilla ja viettämässä laatuaikaa ilman lastani. 1. Kirpparihinnat. Lähetystorilla Fisher Pricen lelupuhelin maksaa 2 euroa. Se on kulunut ja sillä on leikitty. Tavara on suosittu, se on merkkivalmistajan laatuviihdykettä taaperolle. Tavallisella pöytäkirpparilla samanlainen paljon leikitty puhelin maksaa 5 euroa ja lastentarvikkeita ainoastaan myyvällä pöytäkirpputorilla 8 euroa. …

Kai se on myönnettävä, että olen myötäilijä ja miellyttäjä. Harvemmin uskallan sanoa omaa mielipidettäni tai painavaa kommenttiani, vaan useammin hymyilen, myötäilen, nyökyttelen ja sovittelen. Tämä näkyy parhaiten työelämässä tai lapsuuden perheen ja sukulaisten kanssa. Työelämässä en juurikaan kyseenlaista pomoni sanomisia, vaikka aihetta väliin olisi. Kaiketi olen kasvanut niin auktoriteettipelkoiseksi, että en uskalla. Lapsuuden perheen kanssa …

Kesä ja luonto on kyllä maailman mahtavinta! Tänään on lapsosen kanssa makoiltu ulkona peiton päällä ja kunneltu ja katseltu lintuja ja pihakuusten kasvamista. Keväällä parempaan paikkaan siirretty alppiruusu on innostunut kukkimaan ja näyttää kauniilta. Luulin, etten pidä alppiruususta. Jotenkin se näytti etupihallamme paahtavassa auringossa (edellisten asukkaiden istuttama) niin surkealta ja pihaamme kuulumattomalta, epäsuomalaiselta kasvilta, että …

Viimeinen reilun viikon pätkä on kulunut siten, että mieheni on ollut paljon töissä, lähinnä yövuoroissa, ja muutoinkin paljon poissa kotoa. Olen siis ollut lapsemme kanssa. Yöt ovat olleet levottomia ja väliin on syöty kaksikin kertaa yössä, kun normaali rytmi jo pitkään on ollut yksi ruokailu aamuyöstä. Väsymys ja yksinäisyys ovat päässeet ottamaan valtaa. Nyt helleaalto …

Takana liskojen yö vauvan kanssa ja pitkä päivä. Tajuntaani on tänään iskostunut enemmän kuin koskaan ennen, että lapseni on minulle kaikki kaikessa. Haluan olla se, joka tuo hänelle turvallisen olon, jonka hän näkee heti herätessään ja jota hän rakastaa maailmassa ensimmäisenä. Lapsellani on selkeästi kiintymyssuhde myös isäänsä. Olin synnytyksen jälkeen niin huonossa kunnossa, että mieheni …

Olen pohdiskellut tänään ihmissuhteita. Ystäviä ja kohtaamisia on niin monenmoisia. Parhaimmat ystäväni olen tuntenut yläasteelta saakka tai sitten olen asunut heidän kanssaan joko asuntolassa tai kommuunissa. Yhdessä asuminen opettaa tuntemaan eri tavalla. Sitä näkee toisen aamulla ja illalla, yölläkin, jakaa jääkaapin, hellan levyt, maitopurkin ja maailman ajatukset. Asuin kommuunissa (en silti ole ”ituhippihömppeli”), kun tapasin …

Mieheni on ehkä maailman kirjaviisain ihminen. Tieto jää hänen päähänsä tuosta noin vain. Hän osaa historiaa, kemiaa, fysiikkaa, yhteiskuntatieteitä, sosiologiaa, kaikkea ja mikä hienointa(!) hän osaa yhdistellä asioita ja luoda kokonaisuuksia kaikkine syy-seuraus-suhteineen. Minä en osaa. Minä en myöskään muista mitään. Olen hauki on kala -ihminen. Opin jo ala-asteella lukemaan kokeisiin väärin. Kokeista sain hyviä …

Olen tässä makoillut sängyssä ja kuunnellut nukkuvaa lastani sekä ihmetellyt, mihin on  kadonnut se ydinminä, omin olemukseni, josta olen joskus ollut ylpeä. Lapsi sitä ei ole vienyt, luulen että mies ja talo tai pariutumis- ja perheenperustamisvietti. Mikä kumma siinä on, että yksinään omasta olostaan nauttiva ihminen rakastuessaan haluaa heti laittaa hynttyyt yhteen ja aloittaa kaksintaipaleen …

Käsittämätön aika mennyt enkä ole kirjoittanut! HITONMOINEN SYNNYTYS, HELVETILLINEN SAIRAALA Vauvani, lapseni, esikoiseni, syntyi joulun jälkeen hätäsektiolla. Synnytys oli pitkä ja uuvuttava, samoin toipuminen. Ensimmäiset päivät sairaalassa olivat helvetillisiä! Ihmettelin sitä lasta, jonka olin saanut isän paidan alta hoidettavakseni sen jälkeen, kun vatsani oli tikattu takaisin kasaan. En tuntenut suunnatonta äidin rakkautta. Tunsin vain tarvetta …

Mikä siinä on niin hankalaa, stressaamattomuudessa?! Onko sitä vain kasvanut niin suorittajaksi vai johtuuko kaikki sukupuolesta, naiseudesta? Päässä on joka tapauksessa selkeä aikajana tulevista päivistä ja tarvittavat tehtävät itse kunkin päivän osalta. Sen lisäksi päässä on jatkuva takova muistutus siitä, mikä kaikki homma edelleen odottaa siellä aikajanalla omalla kohdallaan suorittamista. Ja tuo vasaran kaltainen muistuttava …

Olen sanonut rehellisesti kaikille, jotka kysyvät tai joita hieman kiinnostaa kuunnella: raskaana oleminen ei ole mitään auvoa. Pitäisi tietysti olla onnensa kukkuloilla, hekumoida ja kokea maailman täyttymys. Lapsen syntymä on ihme ja ihanuus, etenkin, jos alku on avitettu keinohedelmöityksellä. Mutta siinäpä se! Kun alku jo itsessään oli raskas, kuten myös loppuraskaus. Raskausaika on helvetin raskasta! …

..ja isäni.  Käykööt yhdessä he ain! Olen usein hämmentynyt siksi, etten tunne äitiäni läheiseksi enkä koe tarvetta soitella hänelle. Hän soittelee minulle noin kerran viikossa tai puolessatoista. Hän on kasvatusalan ammattilainen ja innoissaan siitä, että saa ensimmäisen oikean lapsenlapsensa. Täysin normaalia siis, normaalin kuuloinen äiti. En soittele myöskään isäni kanssa. Asioilla taitaa olla syynsä. Tässä …

Olen elämäni ensimmäisellä talvilomalla ja jäämässä äitiyslomalle. Lomani alulle kieräyttäneet kuusi päivää kotona saivat minut ravaamaan kotitöiden parissa täydellisen suorittajan leimaa etsien (kiltin tytön syndrooma, saan rakkautta kun suoriudun hyvin). Armaani puuttui tilanteeseen eilen illalla ja käski minua lepäämään nyt, kun vauva ei ole vielä syntynyt. Kuukaden päästä Hän, uusi tulokas, voi olla jo täällä …