Muutama pohdinta asioista, jotka jaksavat ihmetyttää. Olin tänään kaupungilla asioilla ja viettämässä laatuaikaa ilman lastani.
1. Kirpparihinnat. Lähetystorilla Fisher Pricen lelupuhelin maksaa 2 euroa. Se on kulunut ja sillä on leikitty. Tavara on suosittu, se on merkkivalmistajan laatuviihdykettä taaperolle. Tavallisella pöytäkirpparilla samanlainen paljon leikitty puhelin maksaa 5 euroa ja lastentarvikkeita ainoastaan myyvällä pöytäkirpputorilla 8 euroa. Saan puhelimen lopulta Lähetystorilta eurolla, sillä siellä on loppuunmyynti ja kaikki puoleen hintaan. Harmi, se loppuunmyynti nimittäin!
Poikkeuksiakin on ihan tavallisilla pöytäkirpputoreilla. Ostin itselleni kaksi hametta, molemmat kaksi euroa kappale, sekä neulehupparin, samoin kaksi euroa. Mieleni teki toistakin neulehupparia, mutta siinä luki isolla ”Onlyn huppari, 6 euroa”, ikään kuin Only olisi jotain erikoista, eikä kunto ollut sen kummempi. Näin se tuntuu menevän. Huokaus.
2. Jonossa ”etuilevat” ääliöt. Seisoin Tokmannin kassajonossa. Jono oli pitkä ainoalle palvelevalle kassalle. Myyjä näkyi soittavan jonnekin ja uumoilin pian avattavan toisen kassan. Näin kävikin. Olin sopivasti seuraavana odottelemassa, että pääsisin laskemaan tavarani kassahihnalle. Uusi kassa avattiin siihen viereen, vain muutaman sivuaskeleen päähän. Takaani noin kolmekymppinen mies syöksyi uudelle kassalle ostoksineen ensin ja minä astelin hänen peräänsä. Minulla oli kolme ostosta. Otti päähän, kunnes katselin (tuijotin, jotta tuntisi kuumottavan poltteen niskassaan ja älyäisi hävetä) tarkemmin. Mies oli ruma ja rumissa vaatteissa. Sellainen naisia kyykyttävän näköinen, itseriittoinen persläpi, ulkonäöltään siis, enkä liioittele. Muka-kovis. Ehkä hänellä on varaa olla olematta herrasmies. Hyi! Näytin salaa keskaria parkkipaikalla.
3. Autolla takapuskurissa roikkuvan kakkapäät. No, heillä on parempi auto ja he ovat miehiä. Minulla on Fiiatti ja olen nainen. Vaikka olen sujuva kuski ja ajan satasen alueella sataaviittä, se ei riitä. On roikuttava perseessä kunnes pääsee ohi. Jos hirvi juoksisi eteeni, kolhisin mahdollisesti autoni sekä edestä että takaa. Jos niin kävisi, saattaisin toki mesoa hirvellekin, mutta tasan varmasti huutaisin takapuskuriini törmänneelle idiootille. Minulla on usein vielä lapsi autossa, tänään ei tosin ollut.
4. Kahvilan kassajonon eläkeläiset. Heillä on niin kiire, että päätettyään nopella vilkaisulla minun olevan parikymppinen hupakko, jonka yli voi kävellä, he vähintäänkin tönivät sokeripalaan kurottaessaan, ikäänkuin minä voisin mitään sille, että kassa on rauhallisen hidas ja minä satuin olemaan jonossa ennen heitä. Jos he erehtyvät sanomaan jotain minulle, minulla on tapana korostuneen ystävällisesti hymyillen teititellä ja tarjota apuani tai ainakin ymmärtävää ”olkaa hyvä” -asennetta. Usein he hämmentyvät ja osoittavat sillä oman ennakkoluuloisen tyhmyytensä.
5. Ihmiset, jotka eivät osaa sanoa ’anteeksi’. He ovat takanani esimerkiksi kirpputorilla, eivätkä mahdu kärryineen tai lastenvaunuineen ohitseni. Niinpä he päätyvät työntämään selkääni kärryllään, jotta älyäisin ihmetellä mikä kumma työntyy reviirilleni ja väistää. Tämä raivostuttaa minua suunnattomasti. Selkäni on henkilökohtaista reviiriäni!!! Ei ole pakko olla kohtelias, mutta ei ole pakko töniäkään! Riittäisi, kun jotenkin ilmaisisi sanallisesti koettavansa päästä ohitseni. Toivon, että joku ajaa kärryllään heiltä ainakin varpaat palasiksi.
6. Muka-läheiset ihmiset, jotka ovat yhtä kasvojen edessä ja toista selän takana. Ei tarvinne selittää enempää, eikä kannatakaan. Heidän ajattelemiseensa käytetty energia on hukkaan heitettyä ja luo negatiivisen kentän. Olkoot omassa arvossaan.
Ei tästä paha lista tullutkaan. Seuraava on pidempi, meinaan listata hyviä juttuja, ihania elämisen ihmeellisyyksiä. Kiva, että niitä on enemmän! 🙂
