Takana liskojen yö vauvan kanssa ja pitkä päivä. Tajuntaani on tänään iskostunut enemmän kuin koskaan ennen, että lapseni on minulle kaikki kaikessa. Haluan olla se, joka tuo hänelle turvallisen olon, jonka hän näkee heti herätessään ja jota hän rakastaa maailmassa ensimmäisenä. Lapsellani on selkeästi kiintymyssuhde myös isäänsä. Olin synnytyksen jälkeen niin huonossa kunnossa, että mieheni joutui väkisinkin perumaan joitakin työvuorojaan ja olemaan kotona kanssamme. Mieheni sai lapsemme leikkaussalista paitansa alle lämpöön ja mieheni vaihtoi ensimmäisen vaipan sairaalassa. Olen pitänyt jaettua vanhemmuuttamme siunauksena. Olemme osallistuneet molemmat ja jakaneet. Ehkä syvääluotaava äitiyteni on siksi heräillyt pikkuhiljaa vähitellen. Se on kehittynyt lapseni kasvaessa ja nyt, kun hän hymyilee ja nauraa ääneen sekä etsii katseellaan minua, tunnen ensimmäisiä kertoja todellisen tuskallisen ja kauniin yhteyden. Haluan olla lapseni kanssa aina, vaikka se ottaakin välillä rankaksi. Ehkä itsekäs oman ajan tarvitsija minussa on jäämässä hiukan taka-alalle nyt, kun lapsemme kykenee jo tarjoamaan vastavuoroista ja siten palkitsevaa vuorovaikutustaan.
Istuin lasta nukuttaessani hän sylissäni makuuhuoneessamme ja fiilistelin syvääluotaavaa tunnettani. Kykenin tunteessa siirtymään sellaisiin hetkiin, joissa äiti, joka tietää pian kuolevansa lapsensa kanssa (on uppoavassa laivassa tms.), puristaa lastaan rintaansa vasten ja haluaa viimeiseen asti luoda tälle turvaa. Ajatus itketti valtavasti, mutta sitä kai äitiys sitten viime kädessä on: turvaa loppuun saakka. Tunnustelin myös tilannetta, jossa lapsi riistetään äidiltään. Suru olisi valtava juuri siksi, ettei voi tarjota sitä suojelevaa syliä, jonka vain äiti voi tarjota. Olen kaiketi päässyt äidinrakkauden ytimille ja olen siitä kiitollinen. Lapseni on jo viisi kuukautta ja olen ollut hänen kanssaan paljon. Olen kuitenkin osannut olla myös erossa hänestä. Nyt yhtäkkiä tuntuu, että hän on kaikkeni. Olen sittenkin kasvanut tähän ja se tuntuu mahtavalta. Ihanalta tuntuvat myös kaikki tulevat yhteiset hetket, joita pääsemme viettämään. Rakas, ihana lapseni!
Tällä erää ei nyt sitten kai lisättävää. Herkkä mielentila, jätän siis loput pohdinnat muihin aikoihin.
