Mikä siinä on niin hankalaa, stressaamattomuudessa?! Onko sitä vain kasvanut niin suorittajaksi vai johtuuko kaikki sukupuolesta, naiseudesta? Päässä on joka tapauksessa selkeä aikajana tulevista päivistä ja tarvittavat tehtävät itse kunkin päivän osalta. Sen lisäksi päässä on jatkuva takova muistutus siitä, mikä kaikki homma edelleen odottaa siellä aikajanalla omalla kohdallaan suorittamista. Ja tuo vasaran kaltainen muistuttava jyskytys on se, mikä hiertää ja pilaa elämisen nautinnon. Vaikka kaikki on loogisesti aikajanalla ja ”ylhäällä”, ei muistutus jätä rauhaan, vaan pilaa hetkessäelämisen taidon ja nautinnon. Ja se ottaa minua päähän.
Tänään neuvolassa sain kuulla, että näin kolme viikkoa ennen laskettua aikaa verenpaineeni on liian korkea ja sitä olisi saatava alaspäin. Stressistä olisi päästävä eroon. Miksi edes stressata, kun on äitiyslomalla? Vaikka joulu on tulossa, on suuri osa joululahjoistakin jo hankittu. MUTTA! Päässä on ajatukset siitä, mitä vielä on hankkimatta, siitä, miten kaikki on joka tapauksessa vielä paketoimatta ja siitä, mitä kotitöitä milloinkin on hyvä saada tehtyä. Asiaa ei helpota se, että opiskeluja ja töitä samaan aikaan suorittava mies on vain vähän kotona, vaikka hän sanookin, että tekee kyllä kotonakin osansa, koska stressi ja ongelma ovat omassa päässäni. Ollapa siis tuo mies! Putkiaivo, joka nukkuu kun nukuttaa, syö kun on nälkä ja katsoo ulos ikkunasta, kun pää sattuu kääntymään. Ja jotenkin se silti saa työnsä ja koulunsa hoidettua. Mutta on sillä siinä mielessä helpompaa, että joku (hmm… kukahan se voisi olla) on aina sanomassa kun on imuroitava, käytävä kaupassa, laitettava tiskikone pyörimään, ostettava lapselle vaatetta. Ja sittenkin! Jotenkin se on onnistunut elämään sinkkuna ennen kuin astelin täyttämään nuo raskaat käskyttäjän saappaat. Eli ongelma olen edelleen minä. Pahus!!
Jännä juttu sinällään (vai onko), että verenpaineeni on noussut äitiyslomalla. Töissä ollessa se oli vielä ok. Kaiketi tämä johtuu siitä, että töihin mennessäni tiesin aina, että voin keskittyä vain töihini, muulla ei ole väliä. Lisäksi työni on sosiaalialalla ihmisten parissa eli ennustamatonta. Tietyt asiat on kyllä hyvä saada päivän aikana tehtyä, mutta aikatauluissa on jatkuvia muutoksia ihmisistä ja inhimillisistä syistä johtuen. Lisäksi ihmisten kanssa touhutessa tulee vastaan milloin mitäkin. Päivät ovat yllätyksellisiä. Olen siis jostain absurdista syystä johtuen luonut itselleni stressin jäätyäni äitiyslomalle. OMG!!!
Syitä olla stressaamatta:
1. Kukaan ei kuole, jos joululahja jää saamatta. Jos joku suhde tai side katkeaa siihen, saa katketa, sillä raskaana olevan naisen ja mahassa lillittelevän lapsen terveys on tietenkin etusijalla.
2. Mikään ei repeä, hajoa, lakkaa hengittämästä, katkea, koe maailmanloppua tms, jos joku kotityö jää tekemättä. Kaikki on ok, vaikka roskat pursuaisivat roskiskaapista, tiskipöytä täyttyisi tiskeistä, lattialla olisi villakoiria ja niin edelleen. Luultavasti tuleva lapsikin kasvaa terveemmäksi lian keskellä.
3. Hetkessä olemisen ja hengittämisen taito on tärkeää. On hyvä osata olla läsnä omassa kehossaan, kuulla sitä ja ymmärtää sitä, etenkin kun siellä molskii syntymätön lapsi, jonka vointia on hyvä osata seurata omien tuntemusten kautta ja tukea oman stressittömyyden kautta. Lapsen vointi on etusijalla.
Yksinkertaista. Kaikkinensa asiat tekee hankalammaksi tietysti se, että joku (lääkäri) sanoo ääneen: nuku univelkasi pois ja lepää äläkä stressaa, sillä lapsen vointi voi olla vaarassa. Taikasanat stressaamattomuuteen!!! Uni tulee, kun murehtii lapsen vointia, sillä unihan tulee muutenkin helposti silloin, kun oikein tiedostaa sen, että pitäisi nukkua. Myös stressi lähtee helposti samalla kaavalla: siihen riittää tieto, että ei saa enää stressata.
Äh, nyt lopetan stressin ja nukun välillä, sillä sain taas yhden asian tehtyä: blogia on kirjoitettu ja ajatuksia tyhjennetty se avulla päästäni. Saan hetkeksi vetää tämän suorituksen yli aikajanaltani. Siis oikeesti!!! !!!
